Solveig Lehtonen

Saari on niin kaunis. Ja meri on aina siellä, kaikkialla ja ympärillä. Veneellä sitä tultiin tänne. Tai vietiin. Saareen, laiturille, tielle joka johti tänne mutta ei koskaan kauemmalle. Kuka suunnitteli, kuka päätti? Kaupungin mahtavat arkkitehdit piirsivät.  Huoneet ne piirsivät täsmälleen niin isoiksi että pienen lipaston lisäksi niihin ei mahtunut muuta kun sänky. Puhdaslinjainen, valkoiseksi maalattu metallirunkoinen sänky, eri osat tarkasti hitsattu yhteen, sellainen sänky kestää kaiken. Patja peitetty puna-kelta-raidallisella kankaalla, niinkuin tyynykin, ja leimattu täyteen Seilin sairaala-leimalla. Tämä oli Valtion Sairaala.

 Talo on piirretty ja suunniteltu, se on niin käytännöllisesti suunniteltu, se on kummallinen kauneuden ja julmuuden sekoitus. Ulkoapäin  kaunista empiretyyliä.  Sisällä  pitkiä käytäviä ja niiden molemmin puolin paksut ovet, joissa ylimitoitetut lukot. Käytävien ilma ei vaihdu. On ihan niinkuin ilma seisoisi paikallaan. Kuinka näin pieneen paikkaan voi mahtua niin paljon pahaa? Linnut laulavat niin kauniisti. Ovat aina laulaneet. Ja puut ovat viheriöneet ja vesi on kimmeltänyt ja laivat ovat ajaneet ohi.

 Mietin miten olisin itse pärjännyt niissä älykkyystesteissä joita lääkärit määräsivät potilaille? Esimerkiksi sellainen kysymys kuin” jos Kotka on suurempi kuin Lahti ja Lahti on suurempi kuin Sordavala, kumpi on suurempi, Kotka vai Sordavala? tuntuu sellaiselta ihan tyypilliseltä kysymykseltä johon voi sotkeutua. Tai kun lääkäri lausuu kymmenen sanaa mitä pitää muistaa, mitä jos muistankin ihan muita sanoja mitä tulin ajatelleeksi kun lääkäri lausui ne omat sanansa? ”Äidin pikkuserkku oli mielisairas” luki eräässä potilaskirjassa. Ja minä kun en edes tunne äitini pikkuserkkua.

 Joka päivä luen artikkeleita sanomalehdissä tai kuuntelen radiosta tai televisiosta ohjelmia missä vastaus kysymykseen on jo ennaltaan päätetty. Kysymystä ei tarvita koska vastaus on jo valmis. Ehdottoman varmat väitteet perustuvat siihen että suljetaan silmät kaikelle muulle paitsi sille mitä itse haluaa nähdä. Joku päättää minkä näköinen maailma on sillä perusteella että hänen oma maailmansa on juuri sen näköinen. Eläämme vakiintuneessa käytännössä ja normissa. Tai sitten elämme sen ulkopuolella. Olemme sen vankeina jos meiltä puuttuu kyky katsella asiaa toisen ihmisen näkökulmasta.

 Mitkä olivat Seilin naisten vaihtoehdot? Olla vaiti vai huutaa? Tyytyä kohtaloonsa vai protestoida? Mutta kuka haluaa taipua oikeuden loukkaukseen? Ja kuka jaksaa elää kannattamattomassa protestissa?

 Sitten kaikki maalattiin yli. Se tehtiin vuonna 1976 kun talo kunnostettiin ja siirtyi muuhun käyttöön. Maalitelalla ja paksulla muovivärillä kaikki maalattiin yli. Muoviväri peittää kaiken: muistot, historian, sormenjäljet, poispyyhityn veren, käsien, jalkojen, ruumien jäljet, muoviväri peittää huudot ja itkun ja sen pyrkimys on tehdä olon pirteämmäksi ja iloisemmaksi. Mutta muoviväri ei liity yhteen vanhan muurauslaastin kanssa. Se on kuin ohut kalvo jonka takana kaikki vielä piilee.

 SVENSKA:

Ön är så vacker. Och havet finns där, alltid, överallt och runtomkring. Båt var det man kom hit med. Eller fördes hit. Båt till en ö, till en brygga längs en väg som ledde hit men aldrig längre. Vem planerade, vem bestämde? Stadens berömda arkitekter ritade. Rummen ritade de precis så stora att det förutom en liten byrå bara gick att få plats med en säng, en funktionell, stilren säng i vitmålad metall, ordentligt sammanfogad, hållbar. Ingen rår på den sängen. Madrassen klädd i ett röd-gul-randigt tyg, likaså kudden, stämplad med texten Seilin sairaala.

Detta var Statens Sjukhus.

 Huset är ritat och planerat, det är så praktiskt planerat i en underlig blandning av skönhet och grymhet. Utifrån sett vacker empirestil. Inuti långa korridorer med  tjocka dörrar och överdimensionerade lås. I korridorerna finns en luft som aldrig försvinner. Det är som om luften stått stilla. Hur kan ett så här litet ställe rymma så mycket ont? Fåglarna sjunger så vackert. Så vackert har de alltid sjungit. Och träden har grönskat och vattnet har glittrat och båtarna har gått förbi.

 Jag undrar hur jag hade klarat intelligenstesterna som läkarna utsatte patienterna för. Frågor som ”om Kotka är större än Lahtis och Lahtis är större än Sordavala, vilket är då större, Kotka eller Sordavala?” känns precis som en sådan fråga som jag kan trassla in mig i. Eller när läkaren räknar upp tio ord som jag ska upprepa. Kanske minns jag då i stället helt andra ord som jag kom att tänka på just när läkaren läste upp sina? ”Moderns småkusin var sinnessjuk” står det i en av patientjournalerna. Och jag som inte ens känner min mors småkusin.

 Varje dag läser jag artiklar i dagstidningarna eller lyssnar på program på radio och TV där svaret på en frågan bestämts från början. Frågan behövs inte för svaret finns redan. Tvärsäkra påståenden grundar sej på blundande för fakta andra än de man själv vill höra. Någon bestämmer hur världen ser ut därför att just hans värld ser sådan ut. Vi lever i en konvention och norm. Annars lever vi utanför den. Vi är fångar i den om vi saknar förmågan att se saken ur någon annans synvinkel.

 Vad hade kvinnorna på Själö för valmöjligheter? Att tiga eller skrika. Att resignera eller protestera. Vem vill foga sej i ett övergrepp? Och vem orkar leva i en lönlös protest?

  Sedan målades allting över. Det gjorde man 1976 när man renoverade huset för att det nu skulle användas till annat. Med roller och tjock plastfärg målade man över alltihopa. Plastfärgen lägger sej som ett lager ovanpå allt, minnen, historia, fingeravtrycken, det bortgnuggade blodet, händernas, fötternas, kropparnas avtryck, plastfärgen försöker bädda in rösterna och stänga inne allt och göra miljön pigg och glad. Men plastfärg förenar sej inte med gammalt murbruk, det ligger där som en tunn vägg, en hinna bakom vilken allt fortfarande gömmer sej.

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s