People in White / näyttelyssä esillä oleva dokumenttielokuva :
Margreet on käynyt psykoanalyytikollaan 20 vuoden ajan. Tämä tietää hänestä enemmän kuin muistihäiriöistä kärsivä Margreet itse. Margreet on huolissaan siitä, että jos hänen psykoanalyytikkonsa kuolee ennen häntä, menettää hän samalla suuren osan muistoistaan.
People in White:ssa hoitajan ja hoidettavan välinen dynamiikka on esillä mielenterveyspotilaan näkökulmasta. Margreet on yksi elokuvan kymmenestä hollantilaisesta, jotka kertovat tarinoita heitä hoitaneista mielenterveystyöntekijöistä. He jakavat kokemuksiaan ryhmäterapiaa muistuttavassa tilanteessa, mutta palaavat muistoihinsa myös näyttelemisen keinoin.
Kauniiden ja parantavien hetkien lisäksi potilaat kuvaavat tuntemuksiansa tilanteissa, joissa lääkäri on käyttänyt valta-asemaansa väärin tai inhimillinen yhteys hoitajan ja hoidettavan väliltä on puuttunut. Vallan, vastuun, hierarkian, avuttomuuden, ennakkoluulojen ja leimautumisen kysymykset nousevat keskeiseksi tässä uniikissa elokuvallisessa dokumentaarissa.
Teoksessa esiintyvät ihmiset ovat läsnä hämmästyttävän paljaina jakaessaan arkoja ja intiimejä kokemuksiaan. Katsoja joutuu miettimään omia käsityksiään mielenterveyspotilaista punnitessaan heidän kertomuksiaan. Ovatko nämä niitä “hulluja” joiden sanoihin ei kannata luottaa?
Osallistujat haettiin elokuvaprojektiin lehti-ilmoitusten avulla. Kymmenestä osallistujasta kuusi esiintyvät itsenään, anonyymina pysytteleviä osallistujia edustavat neljä näyttelijää. Elokuva on kuvattu käytöstä poistetussa hollantilaisessa mielisairaalassa.
—————————————
Tellervo Kalleinen och Oliver Kochta-Kalleinen
People in White
Mellan de vackra och läkande stunderna beskriver patienterna sina känslor inför situationer, där läkaren har utnyttjat sin maktställning fel eller där den mänskliga kontakten mellan vårdaren och vårdtagaren har saknats. Frågor om makt, ansvar, hierarki, hjälplöshet, fördomar och stämpling blir centrala i denna filmiska dramadokumentär.
De människor som agerar i verket delar med sig av sina känsliga och intima erfarenheter på ett förvånansvärt naket sätt. Tittaren tvingas fundera över sina egna uppfattningar om mentalvårdspatienter när han tar del av deras berättelser. Är detta de ”galna” vars ord man inte kan lita på?
De medverkande söktes till filmprojektet via annonser i tidningar. Av de tio deltagarna är det sex som spelar sig själva, de som vill förbli anonyma spelas av fyra skådespelare. Filmen har spelats in i ett holländskt mentalsjukhus som tagits ur bruk.
